Kotini

Minulla on hämärä muistikuva päivästä, jona muutimme kotiimme. Muistan olleeni rappukäytävässä, uuden kotimme oven edessä. Vieressäni taisi olla tätini mies ja punainen keinuhevonen. Oliko minulla ikinä keinuhevosta? Ehkä se oli sittenkin pieni punainen lasten keinutuoli. Se on äidillä vieläkin. Kun suljin kotimme oven viimeistä kertaa, itkin. Se oli elämäni surullisimpia hetkiä. Vaikka olin joutunut useisiin… Continue reading Kotini