Tämän vuoden Helsinki City Marathonin osalta haluan muistaa ne viimeiset kilometrit. Kun taistelut oli taisteltu, katsojat lukivat nimeni numerolapustani ja kannustivat mua nimellä, taputtivat ja hymyilivät. Väsymyksestä huolimatta jalat toimivat taas ja meininki muistutti lukuisten epätoivossa eteenpäin rämmittyjen kilometrien jälkeen taas juoksua. Ja sen hetken, kun parisataa metriä ennen stadionia juoksin DJ:n ohi, joka soitti tietysti Käärijän Cha Cha Chata!
Kategoria: Yleinen
Maratoonarin mielenmaisema
Kokemuksen kartuttua mielenhallintani on kehittynyt. Nykyään osaan suurimman osan ajasta hokea itselleni mantran tavoin, että ei mitään hätää, nauti vaan nyt. Mun tekemisessä tavoitteena ei ole Olympiakulta, joten saatan hyvin sanoa itselleni, että jos tuntuu pahalta, niin hidasta vaan.
Lomaviikko Kreetan Rethymnonissa, osa 1
Kauan odotettu ulkomaanmatka koitti vihdoin huhtikuun alussa. Helsinki Vantaalla lähtöä odotellessa uutiset olivat täynnä vaalikuhinaa ja aprillipiloja. 33 vuoteni aikana en ollutkaan vielä ikinä käynyt Kreikassa! Kaverin kanssa reissu oli jo maksettu, kun sitten tulikin se kuuluisa kulkutauti, joka peruutti kaikki menot. Tai no, itse asiassa olen ilmeisesti ollut Kreikassa - mutta olin vielä äitini… Continue reading Lomaviikko Kreetan Rethymnonissa, osa 1
Uneton Helsingissä
Onneksi uniongelmani ovat nykyään lähinnä lyhytkestoisia, ehkä noin viikon kurjimuksia. Mutta aina sellaisen viikon koittaessa olo on kaukana hehkeästä. Klo 21.00 Ai että kun väsyttää. Ihanaa mennä peiton alle. Luen vähän vielä kirjaa. Haen mukavan asennon. 22.00 Käyn vielä vessassa, sitten valot pois, korvatulpat päähän ja pää tyynyyn. Uni tulee varmasti aika pian, oli niin… Continue reading Uneton Helsingissä
Hullun hommaa – kohti neljättä maratonia
Kun viime elokuussa pääsin rättiväsyneenä kolmannen maratonini maaliin, en enää edes viitsinyt sanoa, etten tee tätä enää ikinä. Vaikka olo oli hirveä, mä tasan tiesin, että turha se on sanoa; ensi vuonna löydän itseni kuitenkin taas maratonilta. Kolmas kertani maratonilla oli viime elokuussa, melko hirveässä hellekelissä. Kiitos koronan, olen juossut kaikki kolme maratoniani loppukesästä tai… Continue reading Hullun hommaa – kohti neljättä maratonia
Mikä maa, mikä valuutta?
Blogini on viettänyt hiljaiseloa jo noin yhdeksän kuukautta. Mutta nyt rikotaan hiljaisuus ja tehdään katsaus siihen, mitä kaikkea on tapahtunut. 2022 oli mulle henkilökohtaisesti sellainen vuosi, että enpä tule sitä kaipaamaan. Vuoden vaihtuminen tuntui helpottavalta, jotenkin puhdistavalta. Siltä, että ehkä puhtaalta pöydältä aloittamalla päästäisiin ns. uuteen nousuun. Vuosi 2022 alkoi uupumusoireilla. Ihan heti en itse… Continue reading Mikä maa, mikä valuutta?
Luottamus, missä olet?
Sitähän sanotaan, että jos ei rakasta itseään, ei voi rakastaa ketään muuta. Onko luottamuksen kanssa sama juttu? Näissä huikeissa maisemissa pääsin pari päivää sitten ratsastamaan, vaikka aluksi vähän jännittikin. Kun on harrastanut hevosia yli 20 vuotta, on monen varmaan hankala myöntää ääneen, että on alkanut pelottaa. Muistan, kun mulle joskus ehkä 15-vuotiaana sanottiin, että hyvä… Continue reading Luottamus, missä olet?
2022, hauska tavata
Uusi vuosi, uudet kujeet! Uusi alku puhtaalta pöydältä! Ja sitä rataa... Vaikka mä jotenkin ehkä naiivisti pidän ajatuksesta, että vuodenvaihde on mahdollisuus aloittaa alusta, kuin tyhjä sivu jota voit alkaa täyttää, niin olen mä sen verran oppinut, ettei uuden vuoden lupauksia kannata viljellä liikoja. Vuosien saatossa olen tullut jotain joskus luvanneeksi, mutta suoraan sanottuna olen… Continue reading 2022, hauska tavata
Viiden tunnin urakka
Lokakuun alussa juoksin toisen maratonini Suomen suurimmassa juoksutapahtumassa. Vaikka vielä kaksi viikkoa ennen juoksua mietin, että pitäisikö mennä vaan suosiolla puolikkaalle, niin onneksi tuli lähdettyä taistelemaan koko matka! Tämä vuosi on ollut juoksullisesti vähän hankala, kun kesäkuussa tosiaan meni vasen polvitaive ja sen jälkeen on saman puolen lonkka kipuillut. Pitkät lenkit jäivät siis ennen maratonia… Continue reading Viiden tunnin urakka
Sunnuntai, vesisade ja villasukat
Sunnuntait on musta aika kaksijakoinen juttu. Sunnuntaiahdistus on toisinaan iso, inhottava mörkö. Välillä sitten taas on niin kiva, rauhallinen ja rento päivä. Sunnuntaisin ladataan akkuja. Tämä sunnuntai menee, ainakin toistaiseksi, onneksi, tuohon jälkimmäiseen ryhmään. Pitkät unet, aamiainen kaikessa rauhassa ja sunnuntaihesari. Viikon rankin treeni tuli juostua eilen, tänään voi vain lepäillä. Vähän siivota, kirjoittaa. Istua… Continue reading Sunnuntai, vesisade ja villasukat
