Uusi vuosi, uudet kujeet! Aloitus puhtaalta pöydältä, uudet tuulet! No, ei sentään. Aika samoilla mennään kuin ennenkin, mutta pitäähän sitä jotain tavoitteita olla, mitä kohti painaaa menemään!
Helsinki City Marathon & Helsinki Marathon
Päähuomio kiinnittyy tänäkin vuonna maratoneihin. Kovin kummoisia tavoitteita en näille pitkille urakoille ainakaan vielä aseta, mutta toki toivon parantavani viime vuodesta! Jos jostain olen ylpeä, niin siitä että olen maratonin juossut, ja siitä miten paljon mun mielenhallinta juostessa on kehittynyt. Toki se päänsisäinen kamppailu on pitkillä matkoilla aina läsnä, mutta ainakin ekalla maratonillani onnistuin hyvin pitämään väsymysdemonit kurissa ja sanomaan itselleni, että rauhassa vaan, sä pystyt tähän kyllä. Olen myös tosi iloinen siitä, että ekasta maratonista jäi niin hyvä mieli ja positiivinen fiilis! Siitä on ilo lähteä rakentamaan kuntoa kohti seuraavia.
Puolimaraton vihdoin alle kahden tunnin
Sain joululahjaksi toiveeni mukaan uuden juoksukellon. Garminilta ei ikävä kyllä löytynyt treeniohjelmaa maratonille, mutta puolikkaalle sen sijaan löytyi. Syksyllä mua tosiaan harmitti niin vietävästi, kun personal best ei ihan mennyt alle kahden tunnin – tuumasta toimeen siis! Olenkin nyt juossut neljä valmentajan suunnittelemaa treeniä. Ohjelma vaikuttaa lupaavalta ainakin siinä mielessä, että olen aika malttamaton juoksemaan tarpeeksi rauhallisia lenkkejä. Noh, näin lumikaudella se reippaasti juokseminen on muutenkin vähän haastavampaa, joten ehkä nyt oli hyväkin aika aloittaa. Myös pitkät lenkit tuppaavat talvikaudella helposti jäämään tuttuihin ja turvallisiin ehkä 10km juoksenteluihin, mutta viime viikolla juoksin juoksumatolla noin 14km valmentajan treeniohjelman mukaan. Juoksumattokalibrointi oli ihan päin mäntyä, joten vaikka kuinka juoksin lujempaa spurttia, treeni venyi puoleentoista tuntiin ja tahti oli muka koko ajan liian hidas. Tämä nyt on pikkujuttu, joka on asetuksista varmasti korjattavissa. Joka tapauksessa ainoa konkreettinen aikatavoitteeni alkaneelle vuodelle on, että puolikas menee alle kahden tunnin!
Voimaa, nopeutta, ryhtiä ja hyvinvointia
Kuten todettu, mä olen ihan päivänselvästi kestävyys- enkä pikajuoksija. Kuitenkin tulosten paranemiseksi sitä nopeuttakin tarvitaan. Onhan sitä vuosi vuodelta tullut lisää, mutta kyllä se nälkä vaan syödessä kasvaa. Konkreettisin tavoite nopeuden suhteen on tosiaan pinkoa se puolikas alle kahteen tuntiin. Vaikka mun treenaaminen ei enää viimevuosina olekaan enää niinkään keskittynyt ulkonäköön, niin kyllä välillä ihailen peilistä mun juoksijan pohkeita! Jos tuollaisia tuloksia saisi muuallekin kroppaan näkyviin, niin eihän se huono juttu olisi. Tässä pyrin pitämään järjen päässäni ja treenaamaan voimaa kroppaan kuitenkin kestävyyden ja terveyden vuoksi, enkä vain siksi että saavuttaisin ”täydellisen” vartalon. Kun omassa kropassa pystyy vihdoin olemaan edes niin hyvin kuin mä nyt tällä hetkellä pystyn, niin yritän nauttia siitä ja treenata hyvän mielen ja olon vuoksi!
Teen istumatyötä ja myönnän suoraan syyllistyväni erittäin epäergonomiseen kyyryssä kyhjöttämiseen. Myös junaa odottaessa tai vaikka hampaita pestessä huomaan seisovani toisen lonkan varassa vänkyrässä. Vähitellen olenkin alkanut kiinnittää huomiota tähän ja siihen, miten kävellessänikin tuijotan maahan. Vahvasta coresta olisi hyötyä paitsi juoksussa, myös ratsastuksessa. Tässä asiassa olisi nyt tarkoitus tehdä ryhtiliike, sanan kirjaimellisessa merkityksessä! Selkä kipuilee ja jumittelee jo, mutta vielä tässä iässä tuskin on liian myöhäistä korjata tilannetta!
Kuten aiemminkin kirjoitin, mun vatsa ei kertakaikkiaan tunnu tykkäävän lujaa juoksemisesta. Vähän hitaampiin lenkkeihin elimistö on selvästi tottunut, ja pitkäkin pätkä menee ongelmitta. Mutta kun yritän juosta esim. 10km ennätystä, olen tullut siihen pisteeseen, että kyllä harmittaa kun tietäisi pystyvänsä vähän parempaan, mutta vatsa pistää ihan liikaa hanttiin. Tähän mun täytyy perehtyä jossain vaiheessa ajan kanssa. Stressivatsani toimii vähän milloin mitenkin, eikä tuota arjessa ongelmia, mutta juostessa se on harmillinen. Ruokavalion liialliseen tarkkailuun en halua taustani vuoksi lähteä – pelkään sitä pakkomielteistä ruoan miettimisen kierrettä, joka herkästi vie kalorien laskentaan ja vaa’an kyttäämiseen. Mutta tästä taidankin kirjoittaa ihan oman juttunsa ensi kerralla! 😊
Näillä aatteilla lähden siis alkaneeseen vuoteen, ja voi kuinka jo odotankin tapahtumia ja etenkin sitä kevään ensimmäistä T-paitalenkkiä ulkona! Treenaamisen iloa kaikille – nautitaan tästä ja tehdään ilon kautta. 💘
