Lomaviikko Kreetan Rethymnonissa, osa 1

Kauan odotettu ulkomaanmatka koitti vihdoin huhtikuun alussa. Helsinki Vantaalla lähtöä odotellessa uutiset olivat täynnä vaalikuhinaa ja aprillipiloja. 33 vuoteni aikana en ollutkaan vielä ikinä käynyt Kreikassa! Kaverin kanssa reissu oli jo maksettu, kun sitten tulikin se kuuluisa kulkutauti, joka peruutti kaikki menot. Tai no, itse asiassa olen ilmeisesti ollut Kreikassa – mutta olin vielä äitini mahassa, joten muistkuvia ei paljoa ole, hehheh!

1.4.2023

Lennon jälkeen laskeuduimme pimeässä Hanian pienelle lentokentälle. Laukutkin tulivat ongelmitta perille. Ostin meille halvimmat pullovedet, jotka muistan pitkiin aikoihin nähneeni – 60 snt per 0,5 litraa!! – ja sitten vaan pitkähkölle taksimatkalle läpi pimeän saaren. Kapeita teitä reunustivat oliivipuut (ainakin veikkaisin, että niitä ne olivat), puolen yön jälkeen juuri ketään ei näkynyt missään, rakennukset olivat vaaleita ja matalia ja satamien valot kauniita. Kuski soitti radiosta kreikkalaista musiikkia ja avasi välillä ikkunan. Viileä ilma kasvoilla tuntui taivaalliselta. Mieheni oli umpiunessa. Perillä Rethymnonissa jouduttiin turvautumaan Googlen navigaattoriin; yritin ymmärtää kreikkaa puhuvaa ääntä ja päätellä, milloin se sanoi sanoja kuten ”oikealle” ja ”vasemmalle”. Täytyy sanoa, että joko ne sanat kuulostavat täysin samalta, tai sitten kuski ei oikein välittänyt ohjeista ja ajoi kuten itse parhaaksi näki!

Kun vihdoin päästiin hotellille, tuli vastaan vielä sellainen pieni ongelma, että meillä ei ollut käteistä, eikä kuski pystynyt ottamaan korttimaksua. Mieheni riensi lähimmälle automaatille, joka ei kuitenkaan toiminut. Kotoa oli lähdetty yhdeksän tuntia aiemmin, kello oli yli yksi yöllä ja haaveilin jo suuresti, että saisin pestä hampaani ja painaa pään tyynyyn… Onneksi toiseksi lähin automaatti antoi rahaa, ystävällinen kuski pahoitteli vielä kortinlukijan puutetta, toivotettiin hyvät yöt ja päästiin hotellin avuliaan respan kautta vihdoin nukkumaan.

2.4.2023

Uni maistui hyvin ja hotellisängyn muhkeat tyynyt olivat varsin mukavat. Heräsimme pilviseen sunnuntaihin ihailemaan maisemia huoneemme isolta parvekkeelta. Hetkinen, ihan kivenheiton päähän pystytettiin sinistä kaarta, ihan sellaista samanlaista, kuin juoksutapahtumissa yleensä on…

Söimme aamiaista hotelliravintolan terassilla, ja ohi alkoi kulkea ihmisiä valkoisissa T-paidoissa ja laput rinnassa! Jokin juoksutapahtuma täällä siis tosiaan oli. Huoneeseen palattuamme kuuntelimme pienen tapahtuman juontajan kreikankielistä selostusta, vaikkemme siitä toki mitään ymmärtäneetkään. Valkoisiin paitoihin pukeutuneet juoksijat kerääntyivät lähtökaarelle noin kello 10.30 ja sitten mentiin. Hotellin muillekin parvekkeille oli tullut ihmisiä seuraamaan lähtöä.

Vähän tapahtuman lähdön jälkeen lähdin itse juoksemaan rantakatua pitkin. Oli pilvistä ja lämpöä noin +20c. Täydellinen sää juosta topissa ja shortseissa, ei yhtään liian kuuma! Näin muutamia tapahtuman juoksijoita ja onnistuin lukemaan paidoista, että kyseessä oli hyväntekeväisyysjuoksu, jonka kohteena oli autismi. Nainen hotellin respassa tiesi kertoa, että matkana oli ilmeisesti 5 km. Hassu sattuma, ja harmi etten tiennyt tästä etukäteen, olisi ollut kiva osallistua! Oma lenkkini oli 6 km pitkä ja sujui tosi mukavasti maisemia ihaillen.

Vähän myöhemmin lähdimme mieheni kanssa kävelemään rantakatua pitkin. Tunnustelimme pehmeää hiekkaa, joimme kahvit terassilla ja söimme lounaan erään hotellin ravintolassa. Ruoka oli hyvää, mutta myöhemmin, kun oli saatu vertailukohtia, todettiin että se oli kyllä aika ylihintaista.

Illalla kävelimme vähän sisemmäs kaupunkiin. Turistikeskittymän meluisien ravintoloiden sijaan löysimme sivukadulta ihanan rauhallisen paikan, jossa tarjoilijoiden jaloissa pyöri kaksi kissaa ja kreikkalainen musiikki soi. Herkuttelimme alkupaloilla ja perinteisillä kreikkalaisilla lihapullilla. Jälkiruokaa emme tilanneet, mutta meille tuotiin pienet kermaiset kohokkaat, mikä lie niiden oikea nimi olisi? Ja pikkuinen pullo rakia. Melkoisen tujua kamaa! Mutta hauska oli sitäkin maistaa. Kotimatkalla pysähdyimme vielä drinkeille yhteen olutravintolaan meluisan turistikeskittymän reunalle. Se oli ravintoloista se, jossa soi mieluisin musiikki – ja hiljaisin!

3.4.2023

Päivän kohteena oli venetsialaislinnoitus, joka sijaitsee vain noin vartin kävelymatkan päässä hotellistamme. Sää oli jopa aurinkoinen, mutta tosi tuulinen. Fortezza-linnoitus on veden äärellä ja korkealla paikalla, joten voitte kuvitella, kuinka tuuli siellä tuntuu. Kävelimme upean linnoituksen muurien sisäpuolella ja ihaillen maisemia ja ikivanhoja punaruskeita rakennelmia, mutta kyllä päällimmäisenä jäi mieleen se tuuli. Varmasti kovin, jonka olen eläissäni kokenut. Puut heiluivat siihen malliin, että kävi mielessä, että mitä jos tuollainen kaatuu niskaan..? Sisäänpääsy linnoitukseen maksoi aikuiselta neljä euroa.

Koska olen kissafani, olen vielä ainakin toistaiseksi laskuissa siitä, montako kisulia reissulla on nähty. Niitä oli kaksi myös linnoituksen sisäänkäynnillä. On ollut ilo huomata, että ainakin tähän asti kaikki kissat ovat näyttäneet hyvinvoivilta. Mieheni pyöräyttelee silmiään ja nauraa partaansa aina, kun bongaan kissan, alan lässyttää sille ja kaivan salamana puhelimen esiin katin ikuistamista varten…

Linnoisutksen jälkeen kävimme lounaalla (perinteinen kreikkalainen salaatti) ja vielä katsomassa lähistöllä olevaa kaupunginpuutarhaa. Se oli aika pieni ja mitäänsanomaton, toki oli ihan hauskaa nähdä puissa kasvavat sitruunat, joista ensimmäiset olivat jo pudonneet maahan.

Illan suussa kävimme hotellin baarissa parilla drinkillä. Meitä on koko ajan huvittanut baarin slogan: ”Fine drinking and quality food”. Että ihan hienoa juopottelua..? No, kyllä se ainakin tosi mukavaa oli, miehelleni tuotiin oluen seuraksi siihen sopivia leikkeleitä ja mulle punaviinin kanssa hyvää paikallista juustoa. Joimme myös Irish coffeet ja juttelimme henkilökunnan kanssa. Heille tämä paikallisesti viileä sää on vielä takkien ja pitkien lahkeiden aikaa, meille tämä käy kesästä.

Illalliselle menimme yhteen niistä meluisan turistikeskittymän ravintoloista. Kello ei ehkä ollut vielä ihan niin paljoa, tai sitten johtui maanantaipäivästä, että meininki oli rauhallisempi. The Queen’s House -ravintolan monipuoliselta listalta löytyi mulle pestopasta, ja voi kuulkaa miten hyvää se oli! Pesto ei ollut liian suolaista, vaan juuri sopivaa, ja paahdetut mantelit viimeistelivät annoksen. Mulla on muutamia ruokia, joista mulla on tarkat mieltymykset, että millaisia niiden pitää olla. Tämä annos kipusi pestopastoissa varmaan elämäni parhaimpiin! Ikävä kyllä siinä ravintolassa istuessa alkoi tuntua, että mahdankohan tulla nyt kunnolla kipeäksi. Vähän sellaista tunnetta oli ollut jo koto-Suomessa…

4.4.2023

Kuten illan tuntemukset ennustivat, heräsin kahden aikaan yöllä kaktus kurkussa. Päätäkin vähän särki ja mahassa oli inhottava tunne.

Aamulla jäljellä oli onneksi enää se kurkkukipu. Join teetä ja miehen matkalaukusta löytyneen kuuman kipujuoman. Aamupalan jälkeen palasimme huoneeseen ja torkuin peiton alla pari tuntia. Tälle päivälle suunnittelemani vähän pidempi juoksulenkki ei nyt tullut kysymykseen.

Puolen päivän aikaan vaadin, että lähdetään nyt kuitenkin jossain käymään. Kävelimme siis hotellin lähistöllä, ihan ensitöiksemme apteekkiin ostamaan mulle kipulääkkeitä ja Strepsilisiä vastaavia kurkkupastilleja. Istuskelimme pari tuntia terassilla ja palasimme sitten hotellille, taas vähän lepäämään. Mun toiveisiin reissua koskien ei, arvatenkaan, kuulunut flunssan sairastaminen ja hotellilla nukkuminen. Mutta minkäs teet. Jos on kipeä, niin sitten on. Räkäinen pää vaati unta. Onneksi lääkkeet auttoivat ja olo parani päivän mittaa, vaikkei vielä ihan täydelliseksi tullutkaan.

Aika monta tuntia taisinkin vedellä hirsiä, enne kuin sitten nousin ja siistiydyin sen verran, että lähdettiin illalliselle. Olimme nähneet kivannäköisen ravintolan edellisenä päivänä matkalla linnoitukselle, ja nyt suuntasimme sinne. Ravintola oli ihan veden äärellä ja siellä oli katettu terassi. Päivän kalansaalis oli vitriinissä nähtävillä, ja tilasimmekin valikoiman tuoreita mereneläviä. Nam! Kylläpä mustekalakin on hyvää, kun se on oikeasti tuoretta! Henkilökunta oli todella ystävällistä ja jaloissa vilahti taas pari kissaa. Pikkuhiljaa aloin pudota laskuista siitä, montako niitä olikaan nyt nähty…

Loppuviikon päiväkirja sekä tarkemmat speksit ja suositukset seuraavassa postauksessa! Stay tuned!