Tämän vuoden Helsinki City Marathonin osalta haluan muistaa ne viimeiset kilometrit. Kun taistelut oli taisteltu, katsojat lukivat nimeni numerolapustani ja kannustivat mua nimellä, taputtivat ja hymyilivät. Väsymyksestä huolimatta jalat toimivat taas ja meininki muistutti lukuisten epätoivossa eteenpäin rämmittyjen kilometrien jälkeen taas juoksua. Ja sen hetken, kun parisataa metriä ennen stadionia juoksin DJ:n ohi, joka soitti tietysti Käärijän Cha Cha Chata!
