Viiden tunnin urakka

Lokakuun alussa juoksin toisen maratonini Suomen suurimmassa juoksutapahtumassa. Vaikka vielä kaksi viikkoa ennen juoksua mietin, että pitäisikö mennä vaan suosiolla puolikkaalle, niin onneksi tuli lähdettyä taistelemaan koko matka! Tämä vuosi on ollut juoksullisesti vähän hankala, kun kesäkuussa tosiaan meni vasen polvitaive ja sen jälkeen on saman puolen lonkka kipuillut. Pitkät lenkit jäivät siis ennen maratonia… Continue reading Viiden tunnin urakka

Kesäkunto, vanha vihollinen

Kesä on ihanaa aikaa. Luonto on kauneimmillaan ja on ihanaa olla ulkona. Vuosikausia kesän koittaminen on ollut mulle kuitenkin aina vähän vaikea paikka - kun vaatteet vähenee ja enemmän ihoa näkyy, huomaa myös talven aikana kertyneen selluliitin ja kilot. Todella kärjistetysti sanottu, I know. Se on vain niin kovin kauan ollut mun mielikuva itsestäni. Pikkuhiljaa… Continue reading Kesäkunto, vanha vihollinen

On siis kevät

Ja päässä soi "Keltainen toukokuu, mikset sä jo tuu". Tuntuu joka vuosi niin oudolta, että ensin niin kaipaan sulia teitä ja plussakelejä, ja sitten ne yhtäkkiä vaan ilmestyy. Kun kevät todenteolla alkaa, se tulee jotenkin niin täysiä ja rytinällä. Ei, Ginny ei ole tulessa. Taivaalla paistaa semmoinen auringoksi kutsuttu upea valoilmiö! Juoksun kannalta olin lopputalven… Continue reading On siis kevät

Koronavuoden juoksukooste

En varmasti ole ainoana sitä mieltä, että herran tähden, miten hullu vuosi tämä on ollut! Koronan ohella mun kohdalla myös ihan monilla peruselämän osa-alueilla. Mutta juoksullisesti tämä oli mulle oikein hieno vuosi; kruunun jalokivenä tietysti Helsinki Marathon. Poikkeusvuoden mitalisaalis. Juoksutapahtumien puolesta vuosi starttasi helmikuussa GoreTex Winter Runin 10km merkeissä. Reittinä oli kaksi kierrosta 5km lenkkiä,… Continue reading Koronavuoden juoksukooste

Oma edistys, osa III: Juoksu

Juoksusta on tullut mulle niin iso osa elämää, että siinä tapahtuvaa edistystä harvemmin pysähtyy miettimään. Mä olen myös ihminen joka pelkää pettymyksiä, ja siksi välttelen asettamasta itselleni liian kovia tavoitteita. Eka juoksutapahtumani oli Naisten kymppi vuonna 2015. Suuressa kuvassahan mun edistys juoksijana on selvää ja tarina on hieno. Se seiskaluokkalainen rapakuntoinen tyttö jaksoi lukiossa juosta… Continue reading Oma edistys, osa III: Juoksu

Maratoonari on kaikkien kaveri – mietteitä ekasta maratonista

Koronan takia tämä vuosi ei mullakaan mennyt ihan niin kuin oli tarkoitus. ”Tutut ja turvalliset” puolimaratonit oli tarkoitus juosta alta pois treeninä ennen Helsinki Marathonia, joka oli se vuoden suurin haaste. Keväällä epätoivo oli melkoinen, kun rajoituksia iskettiin päälle ja (lempibändin konsertin ohella) juoksutapahtuma toisensa perään siirtyi syksyyn tai jopa ensi vuoteen. Kun tilanne sitten… Continue reading Maratoonari on kaikkien kaveri – mietteitä ekasta maratonista

Aikaiset aamut – uhka vai mahdollisuus?

Muistan elävästi, kun parikymppisenä kävin Ruskeasuon poliisitallilla ratsastamassa. Talviaamuisin maneesivuoro oli kello seitsemän reikäleipä, ja jos treenata halusi niin siihen oli ehdittävä. Yhtenä erityisen inhottavana aamuna marisin isälleni, että kauanko siinä menee, että oppii aamuihmiseksi. Isä sanoi virne suupielessään, että ”kyllä siihen sun kohalla menee vielä toistakymmentä vuotta”. Tämä on meidän huushollissa aamujen perusilme, niin… Continue reading Aikaiset aamut – uhka vai mahdollisuus?