Tämän vuoden Helsinki City Marathonin osalta haluan muistaa ne viimeiset kilometrit. Kun taistelut oli taisteltu, katsojat lukivat nimeni numerolapustani ja kannustivat mua nimellä, taputtivat ja hymyilivät. Väsymyksestä huolimatta jalat toimivat taas ja meininki muistutti lukuisten epätoivossa eteenpäin rämmittyjen kilometrien jälkeen taas juoksua. Ja sen hetken, kun parisataa metriä ennen stadionia juoksin DJ:n ohi, joka soitti tietysti Käärijän Cha Cha Chata!
Avainsana: juoksu
Maratoonarin mielenmaisema
Kokemuksen kartuttua mielenhallintani on kehittynyt. Nykyään osaan suurimman osan ajasta hokea itselleni mantran tavoin, että ei mitään hätää, nauti vaan nyt. Mun tekemisessä tavoitteena ei ole Olympiakulta, joten saatan hyvin sanoa itselleni, että jos tuntuu pahalta, niin hidasta vaan.
Hullun hommaa – kohti neljättä maratonia
Kun viime elokuussa pääsin rättiväsyneenä kolmannen maratonini maaliin, en enää edes viitsinyt sanoa, etten tee tätä enää ikinä. Vaikka olo oli hirveä, mä tasan tiesin, että turha se on sanoa; ensi vuonna löydän itseni kuitenkin taas maratonilta. Kolmas kertani maratonilla oli viime elokuussa, melko hirveässä hellekelissä. Kiitos koronan, olen juossut kaikki kolme maratoniani loppukesästä tai… Continue reading Hullun hommaa – kohti neljättä maratonia
Mikä maa, mikä valuutta?
Blogini on viettänyt hiljaiseloa jo noin yhdeksän kuukautta. Mutta nyt rikotaan hiljaisuus ja tehdään katsaus siihen, mitä kaikkea on tapahtunut. 2022 oli mulle henkilökohtaisesti sellainen vuosi, että enpä tule sitä kaipaamaan. Vuoden vaihtuminen tuntui helpottavalta, jotenkin puhdistavalta. Siltä, että ehkä puhtaalta pöydältä aloittamalla päästäisiin ns. uuteen nousuun. Vuosi 2022 alkoi uupumusoireilla. Ihan heti en itse… Continue reading Mikä maa, mikä valuutta?
Viiden tunnin urakka
Lokakuun alussa juoksin toisen maratonini Suomen suurimmassa juoksutapahtumassa. Vaikka vielä kaksi viikkoa ennen juoksua mietin, että pitäisikö mennä vaan suosiolla puolikkaalle, niin onneksi tuli lähdettyä taistelemaan koko matka! Tämä vuosi on ollut juoksullisesti vähän hankala, kun kesäkuussa tosiaan meni vasen polvitaive ja sen jälkeen on saman puolen lonkka kipuillut. Pitkät lenkit jäivät siis ennen maratonia… Continue reading Viiden tunnin urakka
Kesäkunto, vanha vihollinen
Kesä on ihanaa aikaa. Luonto on kauneimmillaan ja on ihanaa olla ulkona. Vuosikausia kesän koittaminen on ollut mulle kuitenkin aina vähän vaikea paikka - kun vaatteet vähenee ja enemmän ihoa näkyy, huomaa myös talven aikana kertyneen selluliitin ja kilot. Todella kärjistetysti sanottu, I know. Se on vain niin kovin kauan ollut mun mielikuva itsestäni. Pikkuhiljaa… Continue reading Kesäkunto, vanha vihollinen
On siis kevät
Ja päässä soi "Keltainen toukokuu, mikset sä jo tuu". Tuntuu joka vuosi niin oudolta, että ensin niin kaipaan sulia teitä ja plussakelejä, ja sitten ne yhtäkkiä vaan ilmestyy. Kun kevät todenteolla alkaa, se tulee jotenkin niin täysiä ja rytinällä. Ei, Ginny ei ole tulessa. Taivaalla paistaa semmoinen auringoksi kutsuttu upea valoilmiö! Juoksun kannalta olin lopputalven… Continue reading On siis kevät
Koronavuoden juoksukooste
En varmasti ole ainoana sitä mieltä, että herran tähden, miten hullu vuosi tämä on ollut! Koronan ohella mun kohdalla myös ihan monilla peruselämän osa-alueilla. Mutta juoksullisesti tämä oli mulle oikein hieno vuosi; kruunun jalokivenä tietysti Helsinki Marathon. Poikkeusvuoden mitalisaalis. Juoksutapahtumien puolesta vuosi starttasi helmikuussa GoreTex Winter Runin 10km merkeissä. Reittinä oli kaksi kierrosta 5km lenkkiä,… Continue reading Koronavuoden juoksukooste
Oma edistys, osa III: Juoksu
Juoksusta on tullut mulle niin iso osa elämää, että siinä tapahtuvaa edistystä harvemmin pysähtyy miettimään. Mä olen myös ihminen joka pelkää pettymyksiä, ja siksi välttelen asettamasta itselleni liian kovia tavoitteita. Eka juoksutapahtumani oli Naisten kymppi vuonna 2015. Suuressa kuvassahan mun edistys juoksijana on selvää ja tarina on hieno. Se seiskaluokkalainen rapakuntoinen tyttö jaksoi lukiossa juosta… Continue reading Oma edistys, osa III: Juoksu
Maratoonari on kaikkien kaveri – mietteitä ekasta maratonista
Koronan takia tämä vuosi ei mullakaan mennyt ihan niin kuin oli tarkoitus. ”Tutut ja turvalliset” puolimaratonit oli tarkoitus juosta alta pois treeninä ennen Helsinki Marathonia, joka oli se vuoden suurin haaste. Keväällä epätoivo oli melkoinen, kun rajoituksia iskettiin päälle ja (lempibändin konsertin ohella) juoksutapahtuma toisensa perään siirtyi syksyyn tai jopa ensi vuoteen. Kun tilanne sitten… Continue reading Maratoonari on kaikkien kaveri – mietteitä ekasta maratonista
