Sunnuntai, vesisade ja villasukat

Sunnuntait on musta aika kaksijakoinen juttu. Sunnuntaiahdistus on toisinaan iso, inhottava mörkö. Välillä sitten taas on niin kiva, rauhallinen ja rento päivä.

Sunnuntaisin ladataan akkuja.

Tämä sunnuntai menee, ainakin toistaiseksi, onneksi, tuohon jälkimmäiseen ryhmään. Pitkät unet, aamiainen kaikessa rauhassa ja sunnuntaihesari. Viikon rankin treeni tuli juostua eilen, tänään voi vain lepäillä. Vähän siivota, kirjoittaa. Istua sohvalla villasukat jalassa ja kissa sylissä. Ihanteellinen sunnuntai siis.

Ylipäätään sunnuntaissa on sitä jotain melankolista kauneutta, jota mun taiteellinen puoleni niin rakastaa. Ja tällaisina sunnuntaina siitä pystyy nauttimaan, kun mihinkään ei ole kiire, vettä sataa ja itse voi vain istua sisällä, polttaa kynttilää ja herkutella.

Muistan, että sunnuntait oli musta ahdistavia jo ala-asteikäisenä. Kerran itkin jo lauantai-iltana, että viikonloppu on niin nopeasti ohi. Taas joutuu kouluun. Vaikka sunnuntaissa aina on sitä viikon loppumisen melankoliaa ja tiedostaa, että edessä on taas uusi viikko töineen ja kiireineen, niin nykyään pystyn näistäkin päivistä onneksi useimmiten nauttimaan. Se vaati sen, että kasvoi aikuiseksi. Ja että pahimmat krebaus-vuodet jäi taakse eikä enää joka viikonloppu ole krapulaa. Ja silloinkin kun on, ne ei ole enää yhtään niin pahoja, kun poltin viimeisen tupakkani 8kk sitten. Tästä olen todella ylpeä, mutta myönnän suoraan että välillä sitä satunnaista savuketta kaipaisi niin maan perkeleesti!

Syksyisen sadesunnuntain kruunaa tietysti kynttilät.

Nykyään sunnuntaihesari on mun lempijuttuja. Rakas avomieheni nauroi mulle epäuskoisena, kun kerroin että mä luen aina sieltä kuolinilmoitukset. ”Eihän niitä lue kukaan alle 78-vuotias!?” Voi kuule kulta, sä löysit itsellesi sen kolmekymppisen (henkisesti usein noin 15-vuotiaan), joka niitä lukee!

Näin syksyn tullen nautin usein myös Maikkarin Tanssii Tähtien Kanssa -sarjasta. Siinä on vaan jotain kivaa. Harmitonta ja mukavaa. Tämä lukeutuu avomiehen maailmassa asioihin, joita ei kertakaikkiaan voi ymmärtää, mutta sopu sijaa antaa. Tänä iltana ajattelin sulkeutua makkariin teekupin ja salmiakkipussin kanssa ja uppoutua tansseihin ja pukuloistoon. Nyt kun me asutaan yhdessä, telkkareita on kämpässä kaksi – mies voi siis pelata pleikkaria autuaan tietämättömänä siitä, kenen samba saa parhaat pisteet!

Tsempit kaikille, joita tänä sunnuntaina ahdistaa. Been there, done that! Mulla oloa on usein helpottanut suunnitelman laadinta seuraavalle viikolle; milloin salille, tallille, lenkille, milloin toimistolle, milloin etänä. Ihan parasta on vaan myös katsoa Frendejä tai Modern Familya sitä ehkä yhdeksättä kertaa. Tai hengitellä vaan ja kuunnella musiikkia.

Sateisen sunnuntain soittolista:

Red Hot Chili Peppers – Dosed

Hozier – Take Me to Church

Good Times Cocaine – Back to You

Zen Cafe – Tavallaan jokainen on surullinen

Coldplay – Amsterdam

Carl Espen – Silent Storm

Maroon 5 – Sad

The Verve – Sonnet

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s