Luottamus, missä olet?

Sitähän sanotaan, että jos ei rakasta itseään, ei voi rakastaa ketään muuta. Onko luottamuksen kanssa sama juttu? Näissä huikeissa maisemissa pääsin pari päivää sitten ratsastamaan, vaikka aluksi vähän jännittikin. Kun on harrastanut hevosia yli 20 vuotta, on monen varmaan hankala myöntää ääneen, että on alkanut pelottaa. Muistan, kun mulle joskus ehkä 15-vuotiaana sanottiin, että hyvä… Continue reading Luottamus, missä olet?

Pelosta

Kuten olen tainnut aiemminkin kirjoittaa, mä olen varmaan maailman arin ja nössöin ratsastaja. On kuluttavaa, kun pelko on niin vahvasti läsnä ja häiritsee sen tekemistä, mistä nauttii. Joskus mäkin vielä hyppäsin. Kuvassa taidan olla 15-vuotias; viimeisiä hetkiä, kun haaveilin, että musta tulee esteratsastaja. Pieniä esteitä oli hypätty ratsastustunneilla ja leireillä jo lukuisia kertoja. Se oli… Continue reading Pelosta

Oma edistys, osa II: Ratsastus

Ratsastus on ollut mun rakkain harrastus ja tärkeä osa elämää aina siitä asti, kun meidät kaverin kanssa vietiin tallille katsomaan hevosia, kun oltiin 8-vuotiaita. Vanhempani on varmasti vuosien varrella toivoneet ja aluksi odottaneetkin, että into lopahtaisi ja tilalle tulisi jotain vähän edullisempaa... mutta, kun nämä eläimet vei sydämen, niin se oli menoa! Liettualainen Barone-tamma, s.… Continue reading Oma edistys, osa II: Ratsastus