Voi olla että kuvittelen vain, mutta tuntuu, että vallitseva pimeys on mulle joka vuosi rankempaa ja rankempaa. Aamuisin herätyskello on pahin vihollinen ja kahvia kuluisi pannukaupalla. Pimeyden keskellä voima lenkkeillä imetään keinovalosta. Vaikka olen innokas liikunnan harrastaja, voin suoraan myöntää että ei muakaan huvittaisi lähteä enää töiden jälkeen treenaamaan, kun on säkkipimeää, märkää ja koleaa.… Continue reading Kaamos kaikilla mausteilla
Kategoria: Yleinen
Oma edistys, osa III: Juoksu
Juoksusta on tullut mulle niin iso osa elämää, että siinä tapahtuvaa edistystä harvemmin pysähtyy miettimään. Mä olen myös ihminen joka pelkää pettymyksiä, ja siksi välttelen asettamasta itselleni liian kovia tavoitteita. Eka juoksutapahtumani oli Naisten kymppi vuonna 2015. Suuressa kuvassahan mun edistys juoksijana on selvää ja tarina on hieno. Se seiskaluokkalainen rapakuntoinen tyttö jaksoi lukiossa juosta… Continue reading Oma edistys, osa III: Juoksu
Oma edistys, osa II: Ratsastus
Ratsastus on ollut mun rakkain harrastus ja tärkeä osa elämää aina siitä asti, kun meidät kaverin kanssa vietiin tallille katsomaan hevosia, kun oltiin 8-vuotiaita. Vanhempani on varmasti vuosien varrella toivoneet ja aluksi odottaneetkin, että into lopahtaisi ja tilalle tulisi jotain vähän edullisempaa... mutta, kun nämä eläimet vei sydämen, niin se oli menoa! Liettualainen Barone-tamma, s.… Continue reading Oma edistys, osa II: Ratsastus
Oma edistys ja sen hahmottaminen
Etenkin synttäreideni aikaan mä tuppaan kovasti pohtimaan elämää ja sitä, millaista joskus aikanaan oletin sen olevan tässä iässä. Usein tulee tunne, että olen jumissa. Etten ole elämässä siellä missä pitäisi. Mähän täytin juuri 31, eikö mun pitäisi olla monilla elämän osa-alueilla pidemmällä? Tästä lähdettiin. Ruuna Extazas satulassaan 8-vuotias Heljä. Eriksnäs, 1998. Mä olen todella herkkä… Continue reading Oma edistys ja sen hahmottaminen
Lady Ginny, First of Her Name
Kun olin pieni, mun vanhemmat kertoili mulle tarinoita edesmenneestä kissastaan. Mustavalkoinen Himskatti-kolli oli ollut mitä ilmeisimmin eläväinen tapaus, joka toi kotiin milloin pyydystämiään myyriä, milloin ”frendejä”, kuten äiti asian ilmaisi. Pikku-Heljä rakasti noita tarinoita. En tiedä minkä ikäinen olin kun totesin, että mäkin haluan oman kissan, mutta varmasti alle kouluikäinen. Kun elämäntilanne vihdoin oli sellainen,… Continue reading Lady Ginny, First of Her Name
Taskuparkkeeraamisen mahdottomuus ja muita kommelluksia
On tullut taas aika raportoida näistä mulle niin kovin ominaisista arkipäivän haasteista ja kommelluksista. Toivottavasti näistä on jollekin pitistystä! Varokaa kaapinovia, ne puree Maanantaiaamuthan on tunnetusti paholaisen keksintö. Tässä ehkä kolmisen viikkoa sitten koin kuitenkin varmaan virkistävimmän maanantaiaamun vähään aikaan, kun ennen jokamaanantaista viikkopalaveria ajattelin tehdä toimistolla jotain yleishyödyllistä ja tyhjentää tiskikoneen. Ihan hyvä ajatus,… Continue reading Taskuparkkeeraamisen mahdottomuus ja muita kommelluksia
Maratoonari on kaikkien kaveri – mietteitä ekasta maratonista
Koronan takia tämä vuosi ei mullakaan mennyt ihan niin kuin oli tarkoitus. ”Tutut ja turvalliset” puolimaratonit oli tarkoitus juosta alta pois treeninä ennen Helsinki Marathonia, joka oli se vuoden suurin haaste. Keväällä epätoivo oli melkoinen, kun rajoituksia iskettiin päälle ja (lempibändin konsertin ohella) juoksutapahtuma toisensa perään siirtyi syksyyn tai jopa ensi vuoteen. Kun tilanne sitten… Continue reading Maratoonari on kaikkien kaveri – mietteitä ekasta maratonista
Aikaiset aamut – uhka vai mahdollisuus?
Muistan elävästi, kun parikymppisenä kävin Ruskeasuon poliisitallilla ratsastamassa. Talviaamuisin maneesivuoro oli kello seitsemän reikäleipä, ja jos treenata halusi niin siihen oli ehdittävä. Yhtenä erityisen inhottavana aamuna marisin isälleni, että kauanko siinä menee, että oppii aamuihmiseksi. Isä sanoi virne suupielessään, että ”kyllä siihen sun kohalla menee vielä toistakymmentä vuotta”. Tämä on meidän huushollissa aamujen perusilme, niin… Continue reading Aikaiset aamut – uhka vai mahdollisuus?
Miten sä jaksat juosta?
Tämä on varmasti tuttu kysymys kaikille juoksuharrastajille. Että miten sä hullu viitsit lähtee hölkkäämään tollasia matkoja, vaikka sitten sateessa! Mulle siitä tuli elämäntapa puolivahingossa. Kaisaniemen juoksu 2019. Seiskaluokalla olin se pullukka tyttö, joka ryömi Cooperin testissä 1300 metriä ja kun seuraavalla liikkatunnilla olisi pitänyt juosta 2000 metriä, niin jotenkin etenin siitä ekan puolikkaan, ja sitten… Continue reading Miten sä jaksat juosta?
Hei, olen Heljä, oman elämäni supersankari
Olen monesti sanonut, että jos nimi on enne, niin minun nimeni pitäisi varmaan olla Sattuu Ja Tapahtuu. Siitä juontaa siis tämän blogin nimi. Olen suorittajaluonne, stressaamisen maailmanmestari ja aika toivoton häslä. Yhteisen lounaan jälkeen on selvää, missä kohtaa pöytää minä olen istunut; se on se kohta, jossa kastiketta on pöydällä ja leivänmuruja pitkin ja poikin.… Continue reading Hei, olen Heljä, oman elämäni supersankari
